Koronakonkurssi
Koronan piti kestää vain muutaman viikon. Näin minä ja moni muukin ajatteli keväällä 2020. Kahden viikon aikana ajanvarauskalenterimme tyhjeni lähes kokonaan.
Kirjoitan tarinaani helmikuisena pakkasiltana kotonani Seinäjoelta. Pian on taas maaliskuu. Jotenkin tämä koronavuosi on venynyt näin pitkäksi, ja jotenkin siitä on selvittykin. Vuoteen on mahtunut pari merkittävää virstanpylvästä. Viime helmikuussa täytin 30 vuotta.
Kesäkuussa yritykseni meni konkurssiin. Kymmenes vuosi yrittäjänä starttasi kaksi päivää sitten.
Varauskalenterimme lukemat tippuivat koronakeväänä 210:stä 21:een kolmen kuukauden jaksolla edellisvuoteen verrattuna. Nollan kun tiputtaa perästä pois, saa tiputtaa pois myös henkilökunnan, vuokratilat, laskujen maksamisen ja muut pikkuasiat.
Kotiompelimosta konkurssiin
Ensimmäinen yritykseni oli sivutoiminen kotiompelimo. Sen jälkeen tuli pari muuta yritystä ja 2015 perustin pakopeliyritykseni, jonka jouduin hakemaan konkurssiin keväällä 2020.
Vuosien varrelle mahtuu paljon erilaisia tapahtumia, kokemuksia ja oppeja. Liikevaihtomme edellisellä tilikaudella oli 170 000 euroa. Henkilökuntaa on laskentatavasta riippuen ollut enimmillään yli 10 kerrallaan. Toimipisteitä on ollut kolmella eri paikkakunnalla. Asiakkaita on ollut tuhansia.
Olimme ensimmäisiä pakopeliyrityksiä Suomessa ja kasvoimme nopeasti alueellamme. Tienraivaajana oleminen uudella trendikkäällä toimialalla toi omat haasteensa, mutta mukavaa se oli. Itse tuote ei ollut konkurssin syy.
Korona kampitti takavasemmalta
Yritykseni taloudellinen tilanne ennen koronaa ei ollut hyvä. Tämän vuoksi kaaduimme nopeasti. Jälkikäteen on käynyt selväksi, että sama kohtalo olisi ollut edessä joka tapauksessa.
Korona ei ollutkaan ohi viikoissa. Asiakkaiden käytös muuttuu kahden viikon välein. Mikään ei ole ennustettavissa, vieläkään.
Toisaalta siis hyvä, että nyt tappiot jäivät mahdollisimman pieniksi. Näin sepitän itselleni. Rehellisesti sanoen tämä ei lohduta kyllä yhtään. Yritys kaatui, velat jäi, ne ovat faktoja.
Tärkeää on kuitenkin käydä läpi mitä yrityksessä on tapahtunut. Niistä otetaan oppi matkaan ja tarkoitus olisi jättää vanhat sakat taakse. En suostu syyttämään kaikesta vain koronaa. Konkurssi on monien asioiden summa, ja niistä täytyy oppia. Myös koronasta.
Konkurssi tuntuu epäonnistumiselta
On raskasta tuntea vastuuta veloista, joita konkurssi jätti jälkeensä. Yrittäjä ei henkilökohtaisesti kuitenkaan vastaa yrityksen veloista.
Sitä yritän itselleni sanoa aina kun mietin vuokranantajaa, jolta jäi vuokria saamatta, tai sähkömiestä, joka on tehnyt työn mutta palkka on saamatta. Se ei kuitenkaan paljoa lämmitä, kun mielen valtaa epäonnistumisen tunne.
Olenko enää kenenkään luottamuksen arvoinen? Ansaitsenko enää olla yrittäjä? Osaanko enää mitään?
Olen suhteellisen itsevarma ja positiivinen tyyppi. Uskoisin, että moni minut tunteva ei uskoisi mitä kaikkea olen käynyt läpi samalla kun olen heille hymyillyt kaupassa.
“Mitä sulle kuuluu” oli lause mitä kauhulla aina odotin. “Nooh, ihan hyvää”, vastaan, ja mielessä vilisee konkurssi, tutkintapyyntö, sairasloma, unihäiriö ja taloudellinen ahdinko. “Mitäs sulle?”
Armoa saatana
Voisin kerrata kymmeniä asioita, joita tekisin nykyisillä tiedoillani eri tavalla. Totuus on silti se, että silloisilla tiedoillani en olisi paremmin osannut toimia.
Olen aina tehnyt parhaani, mikä on käytettävissä olevilla voimavaroilla ja taidoilla ollut mahdollista.
Tähän ajatukseen nojaaminen antaa tukea. Se tuo armollisuuden tunnetta silloin kun päässä alkaa jossittelu. Se tuo lohtua silloin, kun sisäinen ääni yrittää huutaa muuta.
Korona on ollut niin voimakas vastus, että se kelpaa selitykseksi monelle asialle jopa minun kaltaiselleni vaativalle persoonalle. Koronan edessä on täytynyt nöyrtyä ja todeta, että tätä en saa omalle vastuulleni mitenkään käännettyä.
Mitä konkurssista ajatellaan
Kun olen käynyt omaa konkurssitaivaltani läpi ystävien, tuttavien ja toisten yrittäjien kanssa, olen törmännyt muutamiin yleistyksiin ja teemoihin asian ympärillä.
- Konkurssista ei uskalleta puhua avoimesti
- Veloista ei voi puhua tai kysyä vaikka haluaisi
- Konkurssi jännittää ja pelottaa myös niitä joilla menee hyvin
- Konkurssin ajatellaan olevan pahin mahdollinen tilanne ja se vie kaiken
- Ulkopuoliset ajattelevat konkurssin olevan epäonnistuminen
- Konkurssi aiheuttaa valtavia häpeän ja syyllisyyden tunteita yrittäjälle
Yrittäjille suunnatut koulutukset ja tapahtumat opettavat kansainvälistymään, hakemaan rahoitusta, markkinoimaan ja muuta vastaavaa. Missään ei opeteta mitä tapahtuu, jos käy huonosti ja rahat eivät riitä enää.
En ole pessimisti, mutta konkurssi on osa yrittäjyyttä ja siitä täytyy yhtä lailla tietää perusasiat, mielellään ennakkoon. Miten tätä tietoa saadaan jaettua oikeille ihmisille?
Kerro minulle konkurssitarinasi
Jatkan oman tarinan kertomista tulevissa postauksissa. Haluan lisäksi kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi mitä kaikkea konkurssiin liittyy. Selvitän vastauksia kysymyksiin, joita ei osata edes kysyä. Konkurssikypsa.fi sivusta tulee kattava konkurssin tietopankki.
Haluan lisäksi antaa sinulle mahdollisuuden kertoa oma tarinasi nimettömästi ja turvallisesti.
Vinkkaa aiheita, niin minä selvitän ja kirjoitan. Vinkkaa yhteistyökumppaneita ja yrittäjiä, jotka haluavat olla mukana puhumassa tärkeistä asioista toisille yrittäjille. Vinkkaa ideoita blogin kehittämiseksi. Ole mukana.
Kerro minulle nyt oma tarinasi, niin julkaisen sen nimettömänä. Liity tähän juuri keksimääni Anonyymien Konkurssikypsien joukkoon, eli AK-kerhoon. Kevennetään taakkaa yhdessä.
Terveisin
Anu Kuivaniemi